Teoriassa veneen voi kiillottaa käsin. Ongelmana vain on moisen projektin vaatima kohtuuton vaiva, aika ja fyysinen kärsimys. Gelcoat on kova pinta, joka vaatii kiillottuakseen kunnon välineet ja sopivasti liikettä. Käsin on käytännössä mahdotonta saada riittävää tehoa isompien pintojen kiillotukseen. Pienemmät, vaikeasti koneella saavutettavat paikat voi sen sijaan aivan hyvin kiillottaa myös käsin.
Veneen kiillotus FAQ
Ei voi! Kulmahiomakoneissa on aivan liikaa kierroksia lasikuidun kiillotukseen. Niiden minimikierrokset ovat yleensä luokkaa 6000 rpm, kun taas oikeissa rotary-kiillotuskoneissa minimikierrokset ovat 600-1100, joka on sopiva kierrosluku venehommiin. Kulmahiomakoneella poltat gelcoatin puhki todella nopeasti. En suosittele kokeilemaan.
Kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska käyttötarve ja käyttäjän kokemus vaikuttavat niin paljon. Sanotaan kuitenkin näin, että epäkesko on aloittelijalle se turvallisin valinta, koska sillä ei helposti saa tuhoa aikaan. Suoravetoinen kone eli ns. rotary on puolestaan huomattavasti tehokkaampi ja nopeampi kovan gelcoatin kiillotukseen, mutta vaatii käyttäjältään perehtymistä ja malttia, jotta vahinkoja ei satu. Laatukoneilla on mahdollista saada hyvää jälkeä aikaan riippumatta koneen tyypistä, mutta aikaa kuluu epäkeskolla selvästi enemmän. Epäkeskon hyvä puoli on se, että sillä saa myös tummat pinnat viimeisteltyä hologrammittomiksi lähes itsestään. Kannattaa miettiä, käyttääkö konetta veneen kiillotuksen lisäksi myös esimerkiksi auton kiillotukseen, johon suoravetoinen kone on kokemattomalle haastava. Puhtaasti venekäyttöön hankkisin rotaryn, mutta jos aikoo kiillotella myös autoja ja hankkia vain yhden koneen, on paras valinta mielestäni 15 tai 21 mm epäkesko tai pakotettu epäkesko. Sellaisilla saa sekä auton että veneen kiiltämään ja pintojen viimeistely hologrammittomaksi onnistuu mukavasti.
Hyviä koneita on monia. Kuten niin monella muullakin elämän osa-alueella, myös kiillotuskoneissa hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Ammattikäyttöön suunnitellut koneet ovat kalliimpia, mutta toisaalta ne ovat myös erinomaisen laadukkaita, kestäviä ja mukavia käyttää. Koneen tärinättömyys lisää merkittävästi työergonomiaa ja vähentää käsien ja koko kropan rasitusta. Ammattikategorian koneita ovat mm. Flex ja Rupes, jotka molemmat tekevät sekä epäkeskoja että suoravetokoneita. Rotary-koneista laadukkaita ovat myös Makita ja Dewalt, joskin ne ovat mielestäni turhan painavia ja sen vuoksi ikäviä käyttää. Nykyisin markkinoilla on myös asiallisia, mutta silti kohtuuhintaisia koneita harrastajille. Esimerkkeinä tämän kategorian koneista ovat mm. Tokya, ShineMate ja MaxShine.
Itse käytän pääosin Flexin ja Rupesin koneita. Kokemukseni niistä ovat positiivisia. Koneet ovat kestäviä, mukavia käyttää, tehokkaita sekä järjellisen painoisia.
En ole itse pahemmin käyttänyt niitä, joten vastaus perustuu hämäriin muistikuviin ja yleiseen viisauteen. Kyseiset, noin 60 – 80 € hintaluokassa olevat koneet ajanevat pienin varauksin asiansa satunnaisessa käytössä. Halpojen koneiden suurimmat ongelmat ovat turhan korkea minimikierrosluku, paino, tärinä ja se, että ne eivät pidä kierroslukua tasaisena kuormitettuna. Myös niiden kestävyys kovemmassa käytössä saattaa olla rajallinen. Laadukkaiden rotary-kiillotuskoneiden minimikierrokset ovat haarukassa 600 – 1100 rpm. Yli 2000 rpm kierroksia ei myllytyshommissa käytännössä tarvita. Puutteistaan huolimatta edullisemman koneen hankinta saattaa olla ok satunnaiselle käyttäjälle. Kaikkein edullisimmat (20 – 40 €), pystymalliset ja suurilla (yli 200 mm) laikoilla käytettävät koneet kannattaa kuitenkin jättää suosiolla kauppaan, sillä niillä ei tee juuri mitään.
Kiillotuskoneet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: rotary eli suoravetoisiin sekä epäkeskokoneisiin. Nimensä mukaisesti rotary-tyyppinen kone pyörii ”paikallaan”, kun taas epäkeskokone sekä pyörii että tekee samalla ns. epäkeskoliikettä. Koneesta riippuen epäkeskoliikkeen suuruus on tyypillisesti 12 – 21 mm. Alla kuva näiden kahden konetyypin liikeradasta.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että rotary-tyypin kone työstää samaa kohtaa enemmän kuin epäkesko, mikäli konetta pitää paikoillaan. Tämän vuoksi rotary leikkaa paremmin, mutta tekee toisaalta myös tuhoa ja tuottaa paljon kitkaa ja lämpöä, jos sen kanssa ei ole varovainen. Onneksi veneen gelcoat on kuitenkin kova materiaali, joten rotary on venekäytössä melko turvallinen, kunhan kierrokset pidetään alhaisina. Itse käytän rotarya isommilla laikoilla tyypillisesti 800-1200 rpm kierrosalueella. Pintojen viimeistelyyn ja hologrammien poistoon rotary on hieman haastava, mutta ei veneissä mahdoton. Monipuolisemman liikeratansa ansiosta epäkesko kuitenkin viimeistelee paremmin ja ennen kaikkea helpommin.
Mikä sitten on pakotettu epäkesko? Se on käytännössä pienellä, 5 – 8 mm epäkeskoliikkeellä varustettu kone, jossa rotaryn pyörintäliike yhdistyy epäkeskoliikkeeseen vaihteiston kautta. Tavallisen epäkeskon pyörintäliike pysähtyy, jos koneelle antaa liikaa painetta. Ominaisuus suojaa käyttäjää siltä, ettei työstettävää pintaa saa helposti poltettua liialla paineella. Pakotettu epäkesko taas pyörii ja tekee epäkeskoliikettä riippumatta käyttäjän antamasta paineesta, koska vaihteisto yhdistää nämä liikkeet toisiinsa. Pakotettu epäkesko on omaisuuksiltaan rotaryn ja tavallisen epäkeskon välimaastossa. Se leikkaa kohtuullisen hyvin, mutta siitä huolimatta myös viimeistely onnistuu mainiosti. Itse pidän pakotettua epäkeskokiillotuskonetta hyvänä työkaluna juurikin venehommiin.
Todella hyvä kysymys. Tärkeintä on aluksi ymmärtää, että kiillotustulos riippuu tekijän ja koneen lisäksi valitusta laikasta ja hiontatahnasta. Laikan karkeus yhdessä hiontatahnan ”jyvien” kanssa tekee työn, joten kyse on kokonaisuudesta. Mitä karkeampi laikka ja hiontatahna, sitä parempi leikkaavuus. Veneen (tai auton) kiillotukseen sopivia laikkoja on kolmea päätyyppiä: villalaikat (yleensä lampaanvillaa), vaahtomuovilaikat ja mikrokuitulaikat. Lampaanvillalaikat ovat yleensä kaikkein leikkaavimpia eli ne hiovat pintaa tehokkaimmin. Se tarkoittaa nopeampaa työstöä, mutta samalla myös sitä, että kitkaa on enemmän, mikä synnyttää lämpöä ja ajojälkiä. Kokematon tekee niillä tuhoa, jos ei ole varovainen. Karvalaikat sopivat kuitenkin yleisesti ottaen veneen kiillotukseen hyvin, koska gelcoat on materiaalina kovaa ja vaatii siten järeämpiä välineitä kuin pehmeämpi auton lakkapinta. Villalaikan ongelma on, että se ei viimeistele kovin hyvin, vaan jättää pintaan pientä naarmua eli ajojälkeä, joka on tarpeen poistaa miedomman laikan ja aineen yhdistelmällä. Viimeistelyyn käytetään vaahtomuovilaikkoja, joita niitäkin on eri kovuusasteita.
Itse kiillotan lasikuituveneitä yleensä 2-step myllytyksenä eli kaksivaiheisesti. Ensimmäinen vaihe ajetaan rotarylla, lampaanvillalaikalla ja karkeammalla hiontatahnalla. Tällä yhdistelmällä poistetaan hapettumat ja pienet naarmut. Kun pinta on saatu riittävän hyväksi, on aika vaihtaa epäkeskokoneeseen, vaahtomuovilaikkaan ja hienompaan hiontatahnaan. Niillä suoritetaan loppukiillotus, joka poistaa ensimmäisessä vaiheessa jääneet ajojäljet ja mahdolliset hologrammit sekä syventää gelcoatin kiiltoa. Veneissä myös tämän jälkimmäisen vedon voi halutessaan usein ajaa rotarylla, koska vaalea gelcoat ei ole niin herkkä hologrammeille kuin auton lakkapinta.
Hologrammit eli ”holot” ovat kiillotetussa pinnassa näkyviä raitoja tai heijastumia. Kyse on valon taittumisesta pinnassa olevista mikronaarmuista. Kuviot muistuttavat sitä näkymää, jonka kohtaat katsoessasi cd-levyn alapintaa sopivaa valoa vasten. Hologrammit syntyvät siitä, että kiillotus tehdään villalaikalla ja karkealla hiomatahnalla, jotka jättävät jälkeensä ajojälkeä. Hologrammit näkyvät gelcoat-pinnoissa sopivassa valossa katsottuna. Hyviä valaistuksia hologrammien havainnointiin ovat auringonvalo ja led-valo. Hologrammit poistetaan viimeistelemällä vene varsinaisen hapettumien poiston jälkeen vielä pehmeällä laikalla ja hienommalla viimeistelyaineella.
Todellakin on. Perussääntönä voisi sanoa, että mitä laadukkaampi (lue: kalliimpi) vene, sitä parempi gelcoat. Erot näkyvät mm. siinä, miten tasainen gelcoat-pinta on, kuinka hyvin se pysyy kirkkaana ja miten kiiltäväksi gelcoatin pystyy kiillotuksella saamaan. Myös gelcoatin paksuudessa on eroja eri valmistajien kesken. Omien kokemusteni perusteella parhaat gelcoat-pinnat ovat olleet englantilaisissa laatuveneissä, kuten Princess, Fairline ja Sealine. Myös laadukkaissa purjeveneissä, kuten Hallberg-Rassy, Najad tai Swan on erinomainen gelcoat. Vastaavasti kotimaiset volyymivalmistajat eivät saa minulta tässä suhteessa kovin hyvää arvosanaa, vaan kyseisten merkkien gelcoatit ovat tyypillisesti laadultaan korkeintaan keskitasoa. Ongelma korostuu värillisissä rungoissa, jotka ovat valkoista arempia uv-säteilylle ja siten herkkiä hapettumaan. Ikääntyessään värillinen gelcoat muodostuu monesti todella haastavaksi ylläpidettäväksi, joka vaatii vuosittain suuren määrän työtä pysyäkseen edes siedettävän näköisenä.
Vaha ei lähtökohtaisesti ole oikea tuote kiillon palauttamiseen. Vahan tehtävä nimittäin on suojata gelcoatia auringon uv-säteilyltä, lialta ja muilta elementeiltä sekä kenties hiukan tehostaa pinnan luonnollista kiiltoa. Useimmat laadukkaat vahat eivät sisällä lainkaan hiovia ainesosia. Sen vuoksi niillä ei saa hapettunutta venettä kiiltäväksi, vaan kiillon palauttaminen vaatii huolellisen myllytyksen siihen tarkoitetuilla hiontatahnoilla. Osa hyväkuntoisen pinnan viimeistelyyn kehitetyistä tahnoista sisältää myös vahaa, joten sellaisella voi yrittää hieman parantaa kiiltoa. Monesti myllytys on kuitenkin tarpeen aloittaa karkeammalla hiontatahnalla, joka poistaa kunnolla hapettumat veneen pinnoilta. Kun pinta on saatu kiillotettua, se puhdistetaan huolellisesti ja vahataan. Tämä on ainoa tapa saavuttaa laadukas lopputulos. Oikotietä onneen ei ole.
Tietämättä tarkemmin, minkälaisin metodein teit työn, voin toki vain arvailla. Yleisin syy tuohon ongelmaan kuitenkin on se, että hapettumat eivät todellisuudessa ole poistuneet kunnolla. Hiontatahnat ovat rasvaisia, joten ne omalta osaltaan kätkevät hapettumia. Näin syntyy helposti väärä oletus siitä, että pinta olisi virheetön, vaikka tosiasiassa hapettumat eivät ole poistuneet, vaan jääneet ”maskaavan” kiillotusaineen alle. Jos näin tapahtuu, on lopputulemana juurikin kuvailemasi tilanne, jossa hapettumat tulevat takaisin esiin heti, kun tahnanjäämät haihtuvat pois gelcoatista. Tehokas tapa tarkastaa oman työnsä jälki on pyyhkiä myllytetty pinta huolellisesti esimerkiksi IPA:lla (isopropanolialkoholi). Se poistaa hiontatahnojen jättämän rasvaisuuden gelcoatista paljastaen pinnan todellisen kunnon ja mahdollisesti siihen vielä jääneet hapettumat.
Kokonaan oma lukunsa ovat tummarunkoiset veneet. Vanhempi, pahasti hapettunut sini- tai mustarunkoinen vene saattaa olla jo siinä kunnossa, ettei sitä enää pysty pelastamaan ilman maalausta tai teippausta. Näissä tapauksissa käy usein niin, että rungon saa kyllä riittävällä hiomisella ja kiillotuksella kiiltäväksi, mutta hapettumat alkavat jälleen puskea pintaan jo pian operaation jälkeen. Toinen mahdollinen lopputulema on se, että pinta jää laikukkaaksi, vaikka mitä tekisi. Tällöin ainoat pysyvämmät ratkaisut ongelmaan ovat veneen maalaus tai teippaus.
Pääsääntöisesti voi. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei tuotteissa ole silikonia. Osassa autotuotteista nimittäin on, eikä silikoni ole hyväksi veneenhoidossa, koska se imeytyy huokoiseen gelcoatiin aiheuttaen ongelmia mahdollisissa paikkaus- tai korjaustoimenpiteissä.
Ilman muuta. Teippien poistossa on hyvä huomioida se, että etenkin vanhemmissa veneissä sävyero vanhojen teippien alta paljastuvan gelcoatin ja muun veneen välillä on niin suuri, ettei teippien jälkiä pysty täysin häivyttämään edes hionnalla. Harmillista kyllä, asia varmistuu lopullisesti vasta työn edetessä. Alla pari esimerkkiä, vasemmalla Sea Ray, oikealla Bella. Molemmista teippien jäljet katosivat varsin mukavasti perusteellisen työn jälkeen.
Riippuu täysin siitä, millä tuotteilla vene on maalattu. Yleisenä ohjeena voi sanoa, että maalatun veneen kanssa on aina syytä olla varovainen. Maalivalmistajia on useita, mutta käyn alla läpi Suomessa kenties yleisimmät.
Awlgrip / Awlcraft
AkzoNobelin Awlgrip-tuotesarja lienee maailman tunnetuin ja käytetyin veneiden ja jahtien maalaustuote. Laadukkaasti toteutettu maalaus Awlgripillä antaa veneelle upean pinnan ja peilimäisen kiillon, joka kestää aikaa ja sietää hyvin auringon uv-säteilyä. Tuotesarjassa on kaksi eri tyyppistä maalisarjaa: Awlgrip ja Awlcraft. Awlgripin haasteena on, että pintaa ei voi kiillottaa, koska maalin pintakerros, joka suojaa uv-säteilyltä, kuluu nopeasti pois. Awlcraft sen sijaan kestää kiillotusta, koska se on ”läpivärjättyä”. Kiillotusta ei sillekään tosin kannata tehdä ennen kuin on aivan välttämätöntä. Kumpikaan maali ei siedä happopitoisia kemikaaleja. Pintoja hoidetaan lähinnä vain pesemällä miedoilla aineilla sekä valmistajan omalla Awlcare-hoitoaineella. Myös keraamisen pinnoitteen laitto on mahdollista. Jos maalattu vene kulahtaa tai siihen tulee naarmuja, on ainoa korjaustapa maalata se uudestaan joko osittain tai kokonaan. Awlcraft on korjausmielessä näistä kahdesta helpompi, koska paikkamaalauksen rajat on mahdollista häivyttää vesihiomalla ja kiillottamalla.
Imron
Axalta Coating Systemsin Imron-tuotesarja on suosittu USA:n premium-venevalmistajien keskuudessa. Suomessa yleisin Imronilla viimeistelty venemerkki lienee amerikkalainen Formula. Ymmärtääkseni kaikki ko. valmistajan värilliset rungot on viimeistelty Imronin polyuretaanituotteilla. Tästä syystä jopa hieman iäkkäämmät tummarunkoiset Formulat näyttävät yleensä hyviltä ja kiiltäviltä, koska maalipinta suojaa venettä hapettumiselta. Toisin kuin Awlgripia, Imronia on mahdollista kiillottaa. Hommassa on kuitenkin syytä olla varovainen ja käyttää vain kevyesti hiovia aineita ja laikkoja. Pinnan reaktiota kiillotukseen on myös syytä kokeilla jostain huomaamattomasta kohdasta pienellä testivedolla ennen varsinaisen työn aloittamista.
Teoriassa voit, mutta en suosittele sitä. Fairy ja muut astianpesuaineet on suunniteltu syväpuhdistamaan astiat. Se tarkoittaa, että ne poistavat pestävältä pinnalta lian lisäksi tehokkaasti kaiken rasvan. Veneessä se tarkoittaa, että Fairy poistaa gelcoat-pinnasta myös kaiken vahan, jolla vene on käsitelty. Sen vuoksi ylläpitopesuun kannattaa ehdottomasti käyttää vain vahaturvallista, pH-neutraalia pesuainetta, joista osa sisältää myös jonkinlaista vahaa, joka ylläpitää veneen kiiltoa. Tällaiset pesuaineet on monesti nimetty tyyliin ”boat wash” tai ”wash and wax”. Itse en käytä astianpesuainetta muuhun kuin astioiden pesuun. Sen sijaan käytän ennen kiillotusta tehtävään veneen pesuun ja syväpuhdistukseen bioliuotinpesuainetta, kuten Bilt Hamber Surfex HD. Se poistaa tehokkaasti lian ja kaikki pinnassa olevat vanhat vahat ja muut ainejäämät. Ennen myllytystä tämä on hyvä tehdä, jotta pinta on mahdollisimman puhdas työhön lähdettäessä. Valmiiksi kiillotettu pinta on joka tapauksessa aina suojattava lopuksi vahalla, sealantilla tai pinnoitteella. Jatkossa veneen ylläpitopesut tehdään sitten huomattavasti miedommalla, vahaturvallisella pesuaineella.
Sopiva laikka riippuu käytettävästä koneesta, kiillotusaineesta ja kiillotettavasta pinnasta, joten yleispätevää vastausta on hankala antaa. Listaan kuitenkin alle laikkoja, joista minulla on hyviä kokemuksia.
Villalaikat
Raskas työjuhta suurempien hapettumien poistoon rotaryn eli suoravetokoneen kanssa käytettäväksi on ns. kierretty villalaikka. Nämä ovat tyypillisesti kooltaan suuria, 180-200 mm laikkoja, joten niillä saa nopeasti tulosta aikaan, kun käyttää leikkaavaa tahnaa, kuten Polarshine 35 tai 45. Varjopuoli on se, ettei viimeistely onnistu, vaan pintaan jää runsaasti ajojälkeä, joten toinen steppi hienommalla kombolla on pakollinen laadukkaan lopputuloksen saamiseksi. Vesillä näkee aivan liikaa hologrammien ja piennaarmujen kyllästämiä veneitä, jotka on vetäisty vain pikaisesti villalaikalla ilman minkäänlaista viimeistelyä. Kierrettyjä villalaikkoja on monilla valmistajille, eikä niissä mielestäni ole ratkaisevia eroja. Esimerkkejä valmistajista ovat mm. Mirka, Rupes, Lake Country sekä Buff and Shine.
Modernit, kevyemmät ja usein vaahtomuovitaustaiset villalaikat taas ovat erinomainen yhdistelmä leikkaavuutta ja kohtuullista viimeistelyä. Sopivalla tahnalla niillä saa aikaan varsin hyvää jälkeä jopa 1-step myllytyksessä etenkin vaaleilla gelcoat-pinnoilla. Laikat sopivat käytettäväksi sekä rotarylla että epäkeskokoneella. Laikkojen ainoa huono puoli on mielestäni niiden heikko kestävyys ja sitä myöten korkeahko käyttökustannus.
Muutama esimerkki näistä:
Rupes Coarse Wool polishing pad
Rupes Medium Wool polishing pad
Lake Country Purple Foam Wool pad
Vaahtomuovilaikat
Vaahtomuovilaikkojen valikoima on huomattavan runsas. Monilla valmistajilla on laadukkaita vaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin. Itse olen käyttänyt hyvällä menestyksellä mm. Lake Countryn, Rupesin sekä Shine Maten laikkoja. Olennaista on valita omaan tarpeeseen sopiva laikan kovuus. Oma mielipiteeni on se, että kovat tai keskikovat vaahtomuovilaikat toimivat gelcoat-pinnalla pehmeitä laikkoja paremmin.
Suosikkini vaahtomuovilaikoista ovat Lake Countryn HDO laikat, joista varsinkin sininen sopii mielestäni hyvin viimeistelyyn 15 tai 21 mm epäkeskolla käytettynä.
Erilaisia vahoja on markkinoilla valtaisa määrä. Olen kokeillut monenlaisia tuotteita vaihtelevalla menestyksellä. Käytän tällä hetkellä pääasiassa Starke Hyper Hold nimistä polymeerivahaa. Se on käytettävyydeltään hyvä ja kestävyydeltään yksi markkinoiden parhaista. Lisäsuojaksi ja vedenhylkivyyttä parantamaan laitan sealantin päälle usein vielä SiO2-pohjaista sprayta, kuten Starke Replenish. Perinteisemmistä vahoista suosikkini on Collinite 885 Fleetwax.
Venettä kannattaa pestä ja vahata säännöllisesti. Oma suositukseni on, että vene pestäisiin veneilykauden aikana vähintään kuukausittain ja vahattaisiin perusteellisesti kolme kertaa vuodessa: keväällä ennen vesillelaskua, kauden puolivälissä sekä syksyllä talvitelakoinnin yhteydessä. Näin toimien veneen gelcoat säilyy niin hyvänä kuin mahdollista.
